04. Tassut kertoo kaiken!

"Koska mä oon tän blogin (päätähti), niin mun täytyy ehdottomasti saada kirjoittaa ihan oma postaus ettei äitee anna musta ihan väärää kuvaa! Koska te kaikki tiedätte jo mun strategiset mitat niin ajattelin kertoa teille vähän mun arjesta."

Tää on joku äitin ottama "taidekuva", mut ihan sama: mä edustan aina!

06.00 Iskä nousee ylös!! Tää on aamun paras hetki, mä herään iskän kanssa aina samaan aikaan ja vahdin sitä tarkkaavaisesti niin kauan että se älyää antaa mulle ruokaa. Miehet on joskus vähän hitaita, mutta kyllä se sitä tuo kun tarpeeksi kauan tapitan kauniin ruskeilla silmilläni. Vähän mua kyllä harmittaa kun saan safkani kolhuisesta vaaleensinisestä kulhosta, joka tuli kotoota mun mukaan kun tänne tulin, sininen on kuitenki enemmän poikien väri!

06.30 Iskä ottaa mun narun ja kysyy että lähetäänkö pihalle! Tää on aamun toisiks paras hetki, vaikka iskällä ei ookkaan aikaa ku käyttää mua nopeesti tarpeillaan, kun sen pitää mennä johonkin töihin. Mä en tiedä mitä se tarkottaa mutta tiedän kyllä täsmälleen millon se tulee takasin kotiin.

07.00 - 13.00 Tää on mun omaa aikaa, mä rentoudun sängyssä tai sängyn alla ja nautiskelen aamu-unista, ellei äiti saa ideaa että lähdetään pitkälle lenkille. Se hyvä puoli noissa aamulenkeissä tosin on, että saan usein olla vapaana kun mennään semmosia tosi hiljasia mettälenkkejä. Joskus lenkkeilijöitä tulee vastaan ja mä ripeänä tyttönä lähtisin tosi mielellään mukaan, mut äiti ei oikein ymmärrä vaan karjuu naama punasena mua takasin. Jos lenkkeilijä on oikeen jännä niin saatan seurata sitä vähän matkaa häntä heiluen (äitin mielestä mulla on korvat hukassa, mutta ku ne on näin kauniit ja pystyt, niin kai se nyt näkee ettei ne oo hukassa?!), mutta kyllä mä sitten meen takasin äitin tykö. Se on varmasti mulle vihanen, mutta kehuu mua kuitenkin aina hienoks tytöks kun tulin takasin. Välillä se lässyttää mulle vähän liikaa.

14.00 Alan oottamaan isiä kotona. Meillä on aina kissan kanssa kisa, että kumpi ehtii iskää vastaan ensin. Jos se kerkee ensin niin se sähisee mulle tosi lujaa ja kattoo mua pahasti, mutta mä en oikeen ymmärrä että mikä sitä vaivaa. Joskus oon niin innoissani isin tulosta että haukahdan pari kertaa - siitäkään äitee ei tykkää, mutta enhän mä olisi kunnollinen rotuni edustaja, jollen ilmoittaisi moisista tärkeistä asioista. Häsellän ja hyörin aina hetken kun oon niin kauheen onnellinen isistä, ennen kuin kellahan selälleen että se tajuais rapsuttaa.

Iltapäivällä me vietetään aina perheenkeskistä laatuaikaa. Joskus me mennään koirapuistoon, se on ihan kivaa vaikka viihdyn kyllä yksinkin, tai jos mä saan päättää, niin mun munattoman poikaystävän, Onnin kanssa. Toisinaan me mennään heittelemään tennispalloa (tää on niiiiiin se mun juttu!) tai keppiä yhteen paikkaan, jonka mä tunnen jo tosi hyvin ja tiedän tasan tarkkaan millon me aletaan lähestyä sitä. Yleensä äiti mulkasee mua pahasti kun rupeen vinkuun innosta... se ei aina vaan ihan tajuu mua. Joskus mä pääsen uimaankin ja se on ihan hauskaa, ainakin niin kauan kun joku jaksaa heittää mulle keppiä.

Satunnaisesti mä joudun saan olla talon rouvana. Mä en koskaan hauku kun oon yksin, mä oon niin kiltti tyttö. Sillon kun oon yksin niin äiti jättää mulle yleensä namipallon, jota se hienosti kutsuu aktivointileluksi tai sitten ison luun, jota saan järsiä. Oikeasti äiti on sitä mieltä että yksinolon pitäis olla mulle rauhottumisen aikaa, mutta en mä nyt aina jaksa nukkua kuitenkaan! Silloin tällöin mä tuhoan nenäliinoja jos joku on unohtanut niitä sille korkeudelle mihin mä yletän, mutta sitä sattuu tosi harvoin, mä yritän vakuuttaa äitille että mä oon oikeesti tosi fiksu.

Tää on nyt se niin sanottu aktivointilelu

20.00 Mun sisäinen kello alkaa huutamaan ruokaa ja yleensä hetken vieno tapitus silmäripsien lomasta saa jommankumman nousemaan sohvalta ja antamaan mulle sapuskaa. Harmi vaan että ne tietää miten älykäs mä oon, joten ne käskee mun maata paikoillaan sen aikaa kun ne annostelee mun ruoan kulhoon ja vie mitta-astian pois. Ihan tosi harvoin yritän salaa hiipiä lähemmäs safkaa, mutta yleensä kuitenkin maltan oottaa niin kauan että ne sanoo maagiset taikasanat. Ne on hassuja kun ne aina kehuu mua tosi paljon sen jälkeen - kai ne nyt tajuaa että se ruokakin riittää! En mä pahakseni pistä kuitenkaan.

Kahdeksan ja yhdeksän välillä (yleensä) äiti vie mut iltalenkille. Joskus käydään vaan muutaman korttelin ympäri mutta joskus äiti innostuu toisesta pidemmästä lenkistä ja sillon me käydään semmoinen hassunhauska metsälenkki, jossa on mäkiä ja kiviä ja hirveesti kaikkee tutkittavaa etten malttais aina kulkee äitin vieressä... Iltalenkeillä mä ilmotan usein muista ihmisistä iloisella haukulla jo ihan vaan sen takia että satun tietään että äitiä hävettää.

Suurinpiirtein kymmeneltä lähden ihan ite nukkumaan. Jos äiti ja isi jää vielä valvomaan niin annan niille pusuja ja sitten kömmin sängyn alle mun omaan lempinurkkaan nukkumaan, mutta jos ne ehtii sänkyyn ennen ku mä oon valmis niin saatan hypätä niiden kanssa sinne. Useimmiten se sänkypaikka on varattu kissalle yön yli, niin mä meen äitin viereen sitte aamulla ku iskä on lähteny töihin ja kissa on mennyt sohvalle.

Näihin sanoihin, mä meen nyt nukkumaan!
Märkiä pusuja ja tassunkuvia, Aura

PS. Unohin mainita että jossain vaiheessa iltaa saan yleensä "kookihepulin", se tarkottaa sitä kun alkaa vähän sekottamaan, jahtaan häntääni, hyppään ympäri kämppää ja nautiskelen vaan sekoilusta. Isi ja äiti aina nauraa mulle, mutta mun mielestä tää on maailman hauskin juttu.