03. Reeniä horo, reeniä!

At the first of all. Vihaan Petri Nygårdia, mutta tän biisin nimi sopii vaan niin hyvin tilanteeseen. Olen ollut äärimmäisen laiska viime aikoina, liikunta on jäänyt todella vähälle ja syömiset on mennyt miten sattuu: nimimerkillä kroppani huutaa grilliruokaa. Tämän päivän syömisistä ei uskalla ääneen edes kertoa, mutta mainitsen kuitenkin kuinka reippaasti tein jalkojen nostoja samalla kun katsoin esteratsastuksen SM-finaalia. Tässä nyt varmaan on potentiaalinen ensimmäisen blogipostaus aiheesta minä, liikunta ja täydellinen elämäntaparemontti.

Todistusaineistoa?

Tällä hetkellä painoindeksini on välillä 30,0 - 34,99, mikä tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Kumma kyllä en tunne itseäni ihan niin lihavaksi, osittain varmaan siksi että se niin kutsuttu ihra on jakautunut melko tasaisesti kroppaan. Ehdottomia ongelmakohtia ovat käsivarret, alavatsa, lantio ja reidet. Tyypillisesti ongelmakohdista ei tietenkään rasva lähde mihinkään vaan ensimmäisenä katoaa rinnat ja dekolteealueelle jää vaan luut ja nahka. Harmi kun rasvaa ei voi polttaa täsmällisesti tietystä paikasta, vaikka toki on sellaisia liikkeitä ja urheilulajeja, jotka kiinteyttävät tiettyjä paikkoja. 

Yritän ajatella pieniä välitavoitteita joiden kautta pääsen tavoitepainooni. (Välitavoitteesta ja tavoitepainosta tulossa erikseen ihan oma postaus, veisi liikaa tilaa.) Tähänhän liittyy useita muitakin seikkoja kuin pelkkä ajatus hyvältä näyttämisestä. Oma terveys huolettaa, meillä on diabetestä suvussa, ja mikäli vain suinkin voin, niin yritän välttää sen. Hiusten, kynsien ja ihon kunto voisi olla parempi, näitäkin saavutetaan syömällä oikein ja tasapainoisesti. Fyysinen hyvä olo tekee myös hyvää mielenterveydelle, mikä olisi erittäin tärkeää vaikeaa masennusta sairastavalle ihmiselle. Eikä viimeisimpänä toki se, että tähän yhteiskuntaan on vaikea sopia "isompana" ilman että joutuu käyttämään peittäviä vaatteita ja elämään tietyllä tyylillä.

Tällä hetkellä suurin ongelma on tuo syöminen, bulimian kanssa ei ole helppo elää. Jos syön omasta mielestäni liikaa, suuntaan helposti kylpyhuoneeseen ja rasitan kehoani entisestään. Jatkuvat selkäkivut, hammasongelmat (monikohan hammaslääkäri on kysynyt suuhygieniastani?) ja refluksitauti ovat seurauksia tästä jo seitsemän vuotta kestäneestä kamppailusta. Tavallaan tämä blogi ohjaa minua kohti terveellisempää elämää ja auttaa poistamaan oireita yksi kerrallaan.

Pitäähän muijankin päästä esiintymään blogissa, joten Auran tämän päiväiseen ohjelmaan kuului raveissa käyminen jo ihan siitä syystä, että halusin nähdä miten nakki käyttäytyy isossa ihmishälyssä, pienten lasten läheisyydessä ja vieraiden ihmisten paapottavana. Auran käytös oli yllättävän hienoa, se ei välittänyt hevosista lainkaan, antoi vieraiden rapsuttaa (Aura on todella varautunut mitä tulee uusiin ihmisiin), joten tällä saralla voisin todeta tehneeni jotain oikein, koska aiemmin neiti ei suostunut edes menemään portaikkoon, jos siellä oli outo ihminen. Pitkälle ollaan päästy ja muijasta saa olla nykyisin todella ylpeä sen sijaan että joutuu häpeämään silmät päästään.

Arvatkaa vaan mitä teen illalla? 

Hyvää alkavaa viikkoa lukijoille & pysykää kiinni arjen haasteissa!