09. Enkelikoiran surullinen tarina

Aloitan tämän tarinan kertomisen lopusta, tästä hetkestä. En tiedä tuleeko tämä milloinkaan olemaan kokonaan ohi.

Repäisen Halpa-Hallin ilmoitustaululta katoamisilmoituksen, joka koskee pientä kääpiöpinserinarttua. En hetkeen tunne yhtään mitään, mutta sitten suru valtaa sydämen. Rutistan paperin ruttuiseksi kasaksi, ja heitän sen roskakoriin.

Nikon puhelimeen tulee viesti. "Maksakaa koira heti."

Jos te kaksi vielä jonain päivänä luette tämän viestin, niin ainoa mitä haluaisin sanoa on:
Jättäkää meidät rauhaan, Pinjaa ei enää ole. Meidän surumme jatkuu edelleen, te olette varmasti saaneet rahaa kattaaksenne pentujen teettämisestä aiheutuneet kulut, ja vielä enemmän.

Nappisilmä uudessa, mahtavassa kodissaan <3

Elokuu 2013 Yhteinen ystävämme pyysi meidät viettämään mökkiviikonloppua läheiseen lomakylään. Mukaan tuli toisen ystäväni tuore tyttöystävä, jolla oli maailman kaunein kääpiöpinserinarttu. Tässä vaiheessa olimme Nikon kanssa useasti puhuneet koiran hankkimisesta, vain rotu oli hukassa. Tämä punainen rouva oli erittäin hyväkäytöksinen, energinen ja kaunis: ja kaiken lisäksi tiineenä. Päätimme melkein heti varata pennun, vaikka tiesimme ettei se menisi rekisteriin. Syynä tähän oli kuulemma se, ettei pentueen isä ole rekisterissä.
Sokeasti luotin siihen, että tämä naisihminen on hyvä, koska ystäväni oli tähän rakastunut ja vakuutti kaiken olevan hyvin.  Pennut syntyivät 27.08.2013, 2 urosta ja kolme narttua. Oltiin aivan onnessamme kun saimme kuulla pentueen syntyneen ja kaiken menneen hyvin.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään siinä vaihteessa kun varausmaksulla alkoi olemaan niin kauhea kiire. Ensimmäistä kertaa varausmaksusta ilmoitettiin kaksi päivää pentujen syntymän jälkeen. Viikko syntymän jälkeen tuli ensimmäinen viesti, jossa pyydettiin laittamaan varausmaksu heidän tililleen. Ensimmäinen kerran näimme pikku-Pinjan 6. syyskuuta, vain parin viikon ikäisenä. Se oli varmaan suloisinta mitä ikinä olen nähnyt. Musiikki soi kuitenkin melko kovalla asunnossa, mutta pariskunta totesi vain että pentujen täytyy tottua ääniin. Facebook-viestien perusteella kaikki sujui hyvin, Pinja oli kiltti ja leikkisä tyttö.

Ensi kosketus maailman ihanimpaan taaperoon <3

Lokakuu 2013 Pinja muutti meille 7-viikkoa vanhana. Jossain kohti olin tehnyt laskuvirheen kun laskin että pennut olisivat olleet jo 9-viikkoisia. Emo oli kuitenkin kuulemma jo lakannut imettämästä. Lähdimme hakemaan Pinjaa, pissaa ja kakkaa oli joka puolella eikä Pinja ollut vielä kertaakaan käynyt ulkona. Kauhea kakkarumba alkoi tietenkin, pikkupennun kanssa ulos 20 kertaa päivässä ja silti oli aina pissaa joka paikassa. Vaikka välillä otti päähän niin mitäpä sitä ei rakkaansa eteen olisi tehnyt.

Pieni kurttunaama ensimmäistä päivää kotona <3

13. lokakuuta vain muutama päivä sen jälkeen kun Pinja oli muuttanut meille, sain viestin paikalliselta pinserikasvattajalta. Tämä henkiö kertoi, että pentue oli tehty luvattaja, ja tämän naisen äiti todellisuudessa omisti sekä Pinjan emän että isän. En missään tapauksessa halunnut uskoa tätä todeksi, mutta pienen googlailun jälkeen sain käsiini tämän naisen äidin yhteystiedot. Pahin kävi toteen, Pinjan emo oli sijoituksessa tällä naisella, mutta hänellä ei ollut lupaa teettää nartulla pentuja. Rumimmat yksityiskohdat jätän tästä pois, mutta puhuin tämän henkilön kanssa useita kertoja puhelimessa ja sain tietooni pentueen vanhempien nimet ja rekisterinumerot.

Kahdeksanviikkoinen pikku-Pinja

Olimme 30€ velkaa "omistajapariskunnalle", joka pentueen oli teettänyt, mutta ilmoitimme ettemme maksa summaa ellei kaupoista tehdä virallista kauppakirjaa. Tähän kuitenkaan ei suostuttu, joten kieltäydyimme maksamasta. Tässä vaiheessa pariskunta alkoi uhkailemaan, sanoivat tulevansa vaikka ovestamme läpi, mutta aikovat viedä Pinjan meiltä pois. Pelko alkoi varjostamaan arkeamme. Saimme useita eri uhkausviestejä, ja lopulta tämä nainen alkoi levittää huhua, ettemme olisi maksaneet Pinjasta yhtään mitään.

Marraskuu 2013 Oma astmatilanteeni alkoi syksyllä pahenemaan ja lapsena todettu koira-allergia nousi pinnalle. Kävin sekä astmahoitajalla että -lääkärillä ja he käskivät laittaa koiran pois. Pitkän harkinnan ja suremisen jälkeen aloimme etsimään Pinjalle uutta kotia, joka lopulta sitten löytyikin. Pinja oli ensin viikkoja "koeajalla" tällä maailman ihanimmalla pariskunnalla, kunnes he päättivät Pinjuskan ottaa. Parempaa kotia neidille ei olisi voinut toivoa. <3 Uhkauksia tuli kuitenkin edelleen ja naispuoleinen henkilö uhkasi ottaa selvää uusien omistajien henkilöllisyydestä ja hakea Pinja pois. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Pikku-Pini, lähes 10-viikkoa

Tammikuu 2014, uuden vuoden päivä Samaan aikaan kun luin katoamisilmoituksen netistä, puhelin soi ja uusi omistaja kertoi että Pinja oli päässyt pakenemaan säikähdettyään ilotulitteita. Lähdimme samantien paikkaan, jossa pikkuinen oli lähtenyt karkuun, samoilimme metsässä ja yritimme huutaa Pinjaa esille.

Ensimmäisten päivien aikana Pinja vastasi pari kertaa huutoihimme, mutta sitten laskeutui syvä, hyytävä hiljaisuus. Valvoimme pitkiä iltoja paistaen makkaraa, maksalaatikkoa ja muita Pinjan lempiruokia, jätimme hajujälkiä ja lauloimme nuotion ääressä, jotta pieni säikähtänyt pentu olisi ymmärtänyt että me olemme paikalla ja hän voisi tulla meidän luoksemme.

Pirkanmaan etsijäkoirat ry:ltä kävi upea valkoinen paimenkoira Darwin etsimässä Pinjaa ja tuntui saavan jonkinlaisen hajujäljen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Käytimme myös kaverikoira Chiliä sekä myöhemmin epätoivoisena kaverikissa Rölliä tuomassa tuttuja hajuja, mutta tuloksetta.

Etsijäkissan lepotauko

Helmikuu 2014 Epätietoisuus ja pelko kaiveli edelleen. Aloin olla epätoivoinen ja rupesin muistelemaan taannoista tapausta, jossa Nelli-poni oli hukassa. Ruotsalainen selvänäkijä oli pystynyt rajaamaan erittäin tiukasti ponin sijainnin ja se löytyikin melkein heti kun tuo tila oli rajattu. Kysyin Pinjan omistajilta, että voisimmeko olla yhteydessä tuohon selvänäkijään. Helmikuun lopussa Beatrice vastasi, ettei saa yhteyttä Pinjaan:

"Hej måste tyvärr meddela att Pinja inte är i livet.Hon frös så hon somnade in lugnt å stilla.Stället å en närmare beskrivning har jag inte nu men d kommer, finns mossa där hon ligger.Beklagar detta".

23. toukokuuta 2014 Pinja löytyi kuolleena Trullevin rannasta. Kävimme yhdessä hautaamassa pienen neidin viimeiseen leposijaansa. Rauha pienen sielulle. Enää ei tarvitse pelätä pimeää, ei kipua eikä yksinäisyyttä.

Niin lyhyt oli aikasi,
niin suuri oli onnemme kanssasi.
Nyt pimeyttä ei tarvitse pelätä,
olet kanssa enkelten.